Petterillä ainakin on.Katsokaa vaikka tuota kuvaa:
Emäntä on syönyt omenan ja siitä jäi tuollainen iljettävä siemenkota.Petteristä se on aivan kamalan pelottava juttu(!?!).
Ei sen vieressä voi ollakkaan, kun se on niin kauhea.Jos sillä vaikka heittää Petteriä kohti, pitää hänen hypätä ilmaan tasajalkaa.Hui kauhistus!
"Kehtaavatkin leikkiä ruoalla ja pelotella pientä kissa raukkaa" Petteri ajattelee paheksuvasti.
2 kommenttia:
Omenan karaa en ole tarjonnut, mutta välillä on kummia pelkoja epäluuloja. Esim. Ostin pienen sitruspuun. Siitä pitää käydä tassulla räpsimässä irti ne minisatsumat (tai mitä ne nyt onkaan - yksi on vielä jäljellä). Sitten se putoaa lattialla ja muuttuu kammottavann pelottavaksi. Niin kaukaa kuin tassu yltää, varovainen räppäys ja samalla kauhistunut hyppy taaksepäin. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Kunnes jossain vaiheessa muistetaan, että hei, näähän on näitä jalkapalloja.
Kiitos blogivierailusta jo vähän aikaa sitten, nyt ehdin vastavierailulle :) Ihana kissa- ja neuleblogi sinulla täällä!
Tuo taaksepäin tasajalkaa hyppääminen on niin tuttu juttu, Mantelikin pomppii milloin mitäkin peläten aina välillä taaksepäin :)
Lähetä kommentti