Tänään käytiin viemässä Sofian haudalle hautakivi. Tuo kivi on löytö tien reunalta, mutta niin sopiva tuohon tarkoitukseen. Lisäksi laitettiin pieni kissapatsas. Tuossa patsaassa on hieman Sotkun näköä. Kyyneleitä piti tietenkin tirauttaa haudan äärellä. En ole oikeastaan ehtinyt suremaan, kun Sofian kuoleman aikoihin meillä oli minun sisko kahden lapsensa kanssa viikon verran kylässä, joten nyt tulee oikein tosissaan kaikki mieleen.
8 kommenttia:
Meillä kanssa kissat tykkää jostain syystä isoista kasseista, kelliä niiden päällä. Ihan parhaita on matkalaukut! On vain noloa reissata mustalla laukulla, joka on "verhoiltu" kissankarvoilla..
Suru tarvitsee aina oman aikansa: Voimia! Vaikka itsekin tulen yhä joskus surulliseksi, jos muistelen aika tasan vuosi sitten pois lähtenyttä Kulta-Piiskua.. Niin niihin kotieläimiin vain kiintyy.
Kaunis hautapaikka vanhalle ystävälle.
Surullista ja kaunista. Edelleen osanottoja surussanne.
Kaunis tuo muistopaikka, patsas tosiaan muistuttaa suloista Sofiaa.
Rapsutuksia söpölle laukkukissalle, Petteri onneksi muistaa mikä on kissan tärkein tehtävä :)
Voi miten surullisia uutisia täällä olikaan :( Otamme Elviksen kanssa osaa suruunne ja paljon voimahaleja !
On aina niin tosi surullista kun rakas lemmikki kuolee, jää niin ikävä ja tyhjä tunne .
Kaunis hautapaikka, siellä Sofian on hyvä nukkua ikiuntaan ja ei ole ainakaan enää kipuja :(
Sofia sai hienon viimeisen leposijan, ja niin kauniin patsaan siihen vartioimaan :)
Petteri kyllä näyttää nauttivan niin tosissaan reppupedistä :D Rapsuja sinne kaikille karvaisille :)
Kaunis paikka on Sonjalla lepäillä.
Sofialla on kaunis paikka levätä.
Lähetä kommentti