Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Joskus lähinkin ihminen on niin kaukana, että täytyy ottaa yhteyttä lappusten kautta.Telkkarin päälle aseteltuna se on tehokkainta!!!
11 kommenttia:
Juuri noin. Huippuihana idea :D Ja tuo teline on soma!
Jeps! Voiko tuon paremmin ilmaista :):)
Voi miten suloista!=D Eihän tuohon voi sanoa kuin että ON!
Tämä on oikein hyvä idea :D
Moi, sain ballerinapupuni valmiiksi! :) Kiitos alkuvaiheen avustasi siis! Tästä ei kyllä tullutkaan ballerina, koska tein mekon jämälangoista. http://annikettu.blogspot.com/2009/01/pup.html
hih :) Mitä iskä sano?
Ei mitään, käänsi vain kylkeä, se ryötäs!!!
Hyvä oivallus ja kuva haasteeseen.
Vaihdetaan viestejä...kuten mekin. :) Hyvä haasekuva ja näinhän se välillä menee.
Haa! Miten mainio! Tuo kissa sojottaa selvästi häntäänsä siihen malliin että tuonne noin, keittiönpöydän ääreen ja -- ei kun nostetaan kissa pöydälle!
Mahtava kommunikaattori teillä!
Vaihtelua jääkaapin oveen ü
Pitääpä kokeilla - josko lapsetkin lukisivat viestejä innokkaammin kun niitä kissa tarjoilisi ü
Lähetä kommentti